Kävin muutama viikko kuuntelemassa mielenkiintoisen paneelikeskustelun siitä, missä nuoriso viettää nykyään aikaansa. Sen sijaan, että keskustelu olisi keskittynyt some-maailmaan tai siihen nuorison "varjopuolella" vietettyyn aikaan, tämä keskustelu painottui musiikkimaailmaan. Voi luoja miten elävästi näin ja muistin omat junnuvuodet, jolloin melkein kirjaimellisesti asuin joka viikonloppu Helsingissä Nosturilla tai vietin aikaani muissa keikkamaailmoissa!

Musta oli jotenkin hätkähdyttävää herätä tän keskustelun jälkeen siihen, että oon onnellinen siitä, että vietin mun alaikäiset vuoteni juuri niin kuin ne vietin. Sen sijaan, että olisin sekoillut pääni irti kavereiden kanssa koko ruumiin voimin, kulutin aikani ja rahani musiikkitapahtumiin. Musta on ihanaa kuulla juttuja Nosturista ja kaikkeen siihen liittyvästä, koska 14-16-vuotiaana se tuntui kuin toiselta kodilta. Sisällä kuohuu, kun löytää toisen samanlaisen, joka on viettänyt oman "nuoruutensa" samalla tavalla.

Noista ajoista on kohta kuitenkin lähes kymmenen vuotta aikaa, ja sinä aikana nuoriso on kadonnut musiikkimaailmasta. Main streamissa kulutusta löytyy, muttei samanlaista musiikinkulutusta ja kannatusta kuin ennen. Mihin se on kadonnut, ja mihin se nuoriso on kadonnut keikkapaikoilta?

Tuntuu hassulta ajatella, että noihin aikoihin ei myöskään tarvinnut erikseen etsiä tietoa uusista tapahtumista tai musiikkitarjonnasta. Ne ikään kuin vain ilmaantui siihen eteen tarjolle, koska oma kaveripiirihän kuunteli aikalailla samaa musiikkia kuin itse.

Olisi ihanaa olla osa Nosturia ja saada se nuoriso sinne takaisin. Vaikka aikataulut ei siihen vielä pieneen hetkeen anna mahdollisuutta, mä niin haluan tehdä tän vielä. Keikkatarjonnassa painotetaan aina elämyksellisyyttä, ja kyllähän junnuvuosien pitää olla elämys - tai ainakin omani oli.

// Yo youngsters, where are you and what are your plans!